Lupailin silloin blogin 2v synttäreitten aikaan toteuttaa teidän toiveita ja nyt sain tän pesispostauksen valmiiksi! Eli kyseessä on siis vähän tietoa ja kuvia miun pesis"uran"(kuulostaa liian viralliselta, mutta mikä olis parempi sana?) varrelta. Toivottavasti tää on nyt sellainen mitä toivoittekin!
Ensimmäisiin pesistreeneihin menin 6-vuotiaana, pienenä ykkösluokkalaisena isosiskon perässä. Emma oli käynyt yhdissä treeneissä ensin ja toisiin menin jo itsekin mukaan. Lajin pariin päädyttiin aika hassulla tavalla, nimittäin senhetkinen valmentaja oli samanniminen kuin yksi meidän tuttu ja luultiin, että hän olisi siellä. Totuus oli kuitenkin se, että eihän siellä mitään tuttua valmentajaa ollut, mutta jäätiin kuitenkin lajin pariin ja siitähän se sitten lähti. Ekat pari vuotta pesis oli vaan kiva harrastus ja treeneissä lähinnä leikittiin ja pelailtiin kavereitten kanssa. Muutaman vuoden päästä ruettiin kuitenkin pelaamaan aluesarjaa ja siitä lähtien on tullut näitä lähialueiden pesiskenttiä kierrettyä.
Aluksi olin meidän joukkueessa aina nuorin, sillä meidän seurassa ei ollut silloin vielä f-tyttöjä. Aloitin pelaamaan e-tytöissä jo nuorempana f-tyttönä ja kyllä noista vanhoista kuvista humaa miten pieni silloin olin! Pelasin siis e-tyttöjä neljä vuotta samalla, kun kaikki vanhat joukkuekaverit kasvoivat uusille sarjatasoille ja uusia, minunikäisiä tyttöjä aloitti pelaamisen joukkueessani. Myöhemmin on huomannut, miten juuri näistä e-tyttöaikaisista joukkuekavereista muodostuneet joukkueet on tuntuneet kaikista läheisimmiltä.
Jo silloin pienenä pelasin aina korkeampaa sarjaa oman sarjan lisäksi. Meidän seurassa ei oikein missään vaiheessa ole ollut liikaa näitä pelaajia, joten minua tarvittiin. Olihan se aina mukava päästä pelaamaan niiden kaikista vanhimpien pesiskavereiden kanssa samaan joukkueeseen ja pelejä kertyi joka kesä yhä enemmän ja enemmän.
Silloin, kun alettiin alun perin pelaamaan muita joukkueita vastaan, oltiin kyllä totaalihuonoja!:D Hävittiin niitä pelejä aina juoksuerolla, mutta silloin se itse pelaaminen oli kaikkein hauskinta. Kunnolla siitä voittamisesta aloin pelata varmaankin nuorempana e-ikäisenä, kun joukkue oli ollut kasassa jo useamman vuoden ja alettiin tajuta siitä pelistä oikeasti jotain. Silloin menin ensimmäistä kertaa leirillekin, mutta tosin toisen seuran joukkueen kanssa.
Leirit on kyllä aina ollut yksi parhaista jutuista tässä lajissa. Vähän jo etukäteen harmittaa se fakta, että tänä kesänä miullakin koittaa viimeinen leiri. Ei-pesäpalloilijoillekin tiedoksi, että joka kesä järjestetään siis valtakunnallisia pesisleirejä f-,e-,d- ja c-ikäisille. Leiri kestää viikon ja sinne tulee joukkueita ympäri Suomea. Leireillä pääsee siis pelaamaan vähän muitakin joukkueita kuin niitä iänikäisiä naapurikaupunkien tiimejä vastaan. Silloin e-tyttöjen ekana vuonnani menin siis ensimmäistä kertaa leirille ja sen jälkeen on tullut ympäri Suomea niitä kierreltyä joka kesä. Tarkalleen ottaen miun kiertämät leirit on 2008 Kankaanpää, 2009 Siilinjärvi, 2010 Pori, 2011 Jyväskylä ja 2012 Seinäjoki.
Pesiksen kautta oon saanut paljon ihania kavereita. Osaan niistä tytöistä, joiden kanssa ollaan pelattu 7-8 vuotta yhdessä, oon tutustunut nyt vasta kunnolla, mutta tää laji on antanut mahdollisuuksia tutustua ihaniin tyyppeihin ihan ympäri Suomea. Pesiksessä loppujen lopuksi onkin parasta kaverit, jotka on aina siellä treeneissä mukana, jotka kannustaa, mutta myös angstaa mukana, jos pallot ei ihan tartu ja on muutenkin huono päivä. En voisi kuvitella harrastavani mitään yksilölajia, sillä kaikki voitot ja onnistumiset tuntuu heti paljon isommilta, kun niitä on jakamassa 11 muutakin tyttöä!
Viime kesä oli minun henkilökohtaisen pesis"uran" huippu ja joukkueen kanssa tehtiin tavoitteitten saavuttamiseksi paljon töitä. Viime kauden aikana treenimäärät nousi nykyisiin mittoihin, mutta lähes joka ilta treeneihin raahautuminen ei tuntunut liian tylsältä huipun joukkueen vuoksi. Kesän lopputulos ei kyllä ollut ihan sitä mitä tavoiteltiin, mutta hyvin me pärjättiin, kun ottaa huomioon ne kaikki lopukkaantumiset, mitä sattui. Viime kesänä olin viidettä kertaa leirillä, mutta ensimmäistä kertaa kilpasarjassa. Lopulta sijoituttiin Suomen 11. parhaiksi, mutta rahkeita olisi kyllä varmasti ollut korkeammallekin!
Tällä kaudella tähän harrastamiseen on tullut vähän isompi muutos, nimittäin seuran vaihto. Ensi kesänä olisi nimittäin tarkoitus pelata tämä viimeinen c-tyttövuosi Kiteen väreissä. Lisäksi kuvioissa on Pohjois-Karjalan b-tyttöjoukkue Surma. Kipan kanssa kuviot on vähän mutkikkaat, nimittäin tunnin ajomatkan päähän ei ihan joka päivä pääse treenaamaan. Tässä kevään aikana olen treenannut Surman kanssa ja viikonloppuisin suuntana on yleensä Kitee. Matkakaan ei loppujen lopuksi ole niin pitkä, koska kyllähän nuo junatkin kulkee! Yksi iso muutos treenimäärään on ollut myös aamutreenit, jotka meidän lukio on tarjonnut. On kyllä ollut ihan huomattava lisä, kun normaalien treenien lisäksi on mahdollista harjoitella vielä kolme kertaa viikossa aamuisin ja kaiken lisäksi siitä saa vielä kursseja.
Miun tulevaisuus näyttää pesäpallontäytteiseltä ja hyvä niin. Miulla on vielä kolme vuotta aikaa pelata b-tytöissä ja sen jälkeen tulevasta ei ole tietoa. Oma unelma olisi joskus pelata superpesisitä, eli Suomen korkeinta sarjatasoa pesäpallossa. Siihen tarvitaan vielä paljon harjoitusta, mutta siihen olen kyllä valmis. Treenaaminen on minusta ihanaa, enkä luopuisi tästä harrastuksesta mistään hinnasta! Miun kesä kuluu lähes kokonaan pesiksen parissa myös ensi kesänä, nimittäin kolmen joukkueen pelien lisäksi minut tullaan varmasti näkemään myös katsomoissa ja raitatakki päällä viheltämässä.
Tällainen vuodatus tästä aiheesta nyt tuli! Onnittelit, jos jaksoit lukea tänne asti ja jos jäi jotain kysyttäväää, niin antaa palaa vaan!
Tää Cubuksen pääkallocollege on kyllä ollut ihan huippu ostos ja ollutkin tosi ahkerassa käytössä. Nää kuvat on parin viikon takaa, kun kävin pitkästä aikaa vähän kiertelemässä Joensuun kauppoja. Yhden löydön teinkin, nimittäin aikalailla tuon collegen värisen ohuen neuleen, jossa on avnainen selkä. Löysin sen H&M:n alekekistä ja voisinkin esitellä sen teille, oli nimittäin sen verran mieluinen löytö!
Tää asu on sitten viime viikolta, kun teki mieli tuon auringon innoittamana pukea jotain värikästä päälle. Paita on Emman kaapista ja sen kanssa kävi pieni vahinko kuvistunnilla.. Siinä on nyt nimittäin nättejä pinkkejä pilkkuja väristä, joka "lähtee kyllä pesussa pois", joo lähti toki. Pakko myöntää, että Emma oli kyllä iloinen..